Sari Peltoniemen jännittävä fantasiaseikkailu "Kuulen kutsun metsänpeittoon"

Valitsin luettavakseni Sari Peltoniemen kirjan "Kuulen kutsun metsänpeittoon". Sopivan kirjan valinta oli minulle hankalaa, mutta lopulta tämä kirja osui käteeni. Kirjan etukansi näyttää houkuttelevalta ja takakannen teksti antaa kirjan sisällöstä mielenkiintoisen kuvan.

Kirja kertoo yhdeksäsluokkalaisesta pojasta Jounista, joka saa peräänsä hengen, Aahtsekin. Jouni pyytää apua vanhalta opettajaltaan Romppaiselta, joka tietää paljon erilaisia shamaanien loitsuja. Pian alkaa selvittely hengen motiivista. Johtuuko vainoaminen siitä, että Jounin kadonnut äiti on haltijasukua, vai onko hengellä jokin erityinen päämäärä? Tähän kysymykseen vastaus selviää suoraan kirjasta.

Magian ja taikuuden osuus kirjassa on suuri, mutta ainoastaan paha henki voi käyttää sitä. Henki voi esimerkiksi taikoa puut hänen kätyreikseen ja muuttaa itsensä näkymättömäksi. Kirjan miljöö on täysin normaali maailma, mutta tarinasta löytyy myös erikseen oma fantasiamaailmansa, metsänpeitto. Kirjassa yhdistellään ovelasti yliluonnollisia asioita, kuin arkipäiväisiäkin, kuten rakastumista ja koulunkäyntiä. Jouni joutuu elämään näiden kahden täysin erilaisen maailman välissä, mutta onneksi hänellä on paras ystävä Mikko ja tyttöystävä Matleena tukenaan.

Kirjan paha henki on kuvattu inhimilliseksi. Henki on erittäin laiha ja pitkähiuksinen, puhumattakaan pitkistä kynsistään. Mutta kun hengen kasvot paljastuvat Jounille, henki onkin erittäin kaunis ja miellyttävän näköinen. Ulkonäkö kuitenkin pettää tässäkin tarinassa.

Kirja on hieman erilainen fantasiakirja, sillä siinä ei ole tuttuja fantasiakirjallisuuteen kuuluvia peikkoja, kentaureja tai lohikäärmeitä. Ainoat piirteet, jotka tekevät kirjasta fantasiaa ovat edellä mainitut paha henki ja metsänpeitto. Hyvän ja pahan vastakkainasetteluakaan ei kirjassa niinkään huomaa.

Mielestäni kirjaa oli mielekästä lukea, sillä siinä on jännittävä juoni ja paljon juonenkäänteitä. Kirja on helppolukuinen ja sitä teki mieli lukea vain lisää ja lisää. Kirjan jokaisessa luvussa paljastuu uusia vihjeitä hengen jäljille, ja lopulta hyvä voittaa. Teoksen otsikko on mielestäni osuva, ja se kuvaa kirjan juonta ja tapahtumia hyvin. Kirja ottaa myös kantaa ekologisuuteen, sillä Jounin perheenjäsenet ovat todella säästeliäitä ja ympäristöystävällisiä. Luonto onkin todella tärkeässä asemassa tässä teoksessa.