Itsemurhasta murhaksi: Agatha Christie Särkyneen peilin arvoitus

Tehtävänantoa saadessa tiesin heti millaisen kirjan haluaisin lukea. Pienempänä olen katsonut ohjelmia televisiosta, joissa Hercule Poirot on ratkomassa jotakin murhaa ja tämän takia kirjavalinta oli minulle helppo. Valitsin Agatha Christien kirjan Särkyneen peilin arvoitus.

Kirjassa Baronetti Gervase Chevenix-Gore lähetti Hercule Poirotille käskykirjeen, jossa hän kertoo olevansa petoksen uhri ja vaatii Poirottia paikalle heti kirjeen saatuaan. Poirot hieman ihmettelee kirjeen tapaa käskeä hänet jonnekkin, mutta Poirot ottaa käskystä vaarin ja lähtee ensimmäisellä junalla Whimpleyhin, jossa Baronetti Gervase asuu perheensä kanssa. Sinne saavuttuaan on talo täynnä ihmisiä, mutta Gervasea ei näy missään. Kaikki kiiruhtivat Gervasen työhuoneen luokse katsomaan onko hänellä kaikki hyvin, kauhukseen he huomaavat Gervasen tehneen itsemurhan. Mutta onko se niin yksinkertaista, itsemurhako? Ei, Poirot ottaa asian käsiteltäväkseen murhan kannalta.

Poirot on rikosta ratkaiseva päähenkilö. Hänen yksityiselämäänsä ei kirjassa kerrota ollenkaan, mutta hänen ajatuksiaan kuvaillaan hyvin. Poirot on hyvin taitava yksityisetsivä, jolla on tarkat mielipiteet ja perustelut murhaan. Hän miettii asioita monesta näkokulmasta, eikä hänellä jää mitään huomaamatta. Poirot selvittää murhan tekijän ja tekotavan, murhan tekijä itse kertoo motiivin. Murhaaja kertoo motiivinsa kirjan lopussa. Murhaajan taustoista kerrotaan jonkin verran, sen verran ainakin että, hänen taustansa vaikuttavat murhan tekoon. Murhaajan tekoa esitetään kirjassa hyvin ymmärrettävällä tavalla, vaikka murha ei koskaan ole hyväksyttävää.

Kun valitsin kirjan en huomannut, että se sisältää Särkyneen peilin arvoituksen lisäksi kolme muuta rikosnovellia. Mielestäni tämä novelli oli erittäin hyvä pienoisdekkari. Novelli oli hyvä, erityisesti sen takia, että oli itse vaikea kuvitella miten itsemurha voisi olla murha, varsinkin kun tässä novellissa itsemurha oli lavastettu erittäin hyvin. Onneksi kirjailija kuvaili hyvin kaikki kohdat, ja saatoin itsekkin ajatella itseni Hercule Poirotin rooliin. Kirja oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä.